Kolumni

Työperäinen maahanmuutto on muoti-ilmiö vai tulevaisuutemme takaaja

Suomen poliittinen ilmapuntari värisee heti, kun keskustelu kääntyy maahanmuuttoon, maastamuuttoon, pakolaisiin, pakkopalautuksiin, väestöennusteeseen, synnytystalkoisiin tai perhevapaauudistukseen. Kaikki sanat ja puhe pyörivät lopulta saman ison kysymyksen äärellä – mistä rahat hyvinvointivaltion pyörittämiseen?

Muutama viikko sitten julkaistu väestöennuste antoi lohduttoman kuvan maamme tilasta. Hyvinvointivaltiomme on valinnan edessä. Joko hyväksymme sen, että Suomi kasvattaa määrätietoisesti maahanmuuttoa nykyisestä noin 10 000 hengellä vuodessa ja kehitämme aktiivisesti keinoja heidän kotouttamiseen ja työllistämiseen, tai alamme ajaa suunnitelmallisesti alas hyvinvointiyhteiskuntamme palveluita. Valinta ei selviä politikoinnilla ja asiakokonaisuuksien sekoittamisella populistisilla puheilla.

Työvoimapula on vaikea termi, koska Suomessa on myös paljon työttömyyttä. Maahanmuuttotermistöön on löydetty uusi jopa muoti-ilmiöksi noussut ilmaisu ”työperäinen maahanmuutto”, jota poliitikot viljelevät lausunnoissaan. En halua käyttää sitä kirjoituksessani tarkoituksella, koska meidän tulisi uskaltaa keskustella vaivan aiheuttajasta eikä pelkästä vaivasta.  Maahanmuuttopolitikkamme ei ratkea sillä, että alamme käyttää keskusteluissamme termiä työperäinen maahanmuutto. Jos tätä kautta haluamme ratkaisun, on ensin ratkaistava sana työperäinen. Miten? Pisteytämmekö maahanmuuttajat Kanadan mallin mukaisesti ja otamme Suomeen parhaat pisteet saaneet? Mistä tiedämme kenestä maahanmuuttajasta kasvaa tulevaisuuden pisterohmu. Eli eikö uusia yrityksiä Suomeen perustaneita maahanmuuttajia olisi koskaan pitänyt päästää maahamme vai oliko heillä jo valmiina liiketoimintaidea yrityksen perustamisesta? Lisäksi soppaa sekoittaa, että moni maahamme muuttanut tekee erittäin motivoituneesti työtä työpaikassa, johon ei kantasuomalaisia tahdo sijaintinsa tai jonkin muun syyn vuoksi saada.

Meillä Vanajanlinnagroupissa on toistakymmentä erinomaista ulkomaista työntekijää. Osalla heistä on pitkän työuransa kautta rakentanut elämän Suomeen ja toivottavasti moni uusistakin työntekijöistä jää kulttuuriamme rikastuttamaan. Työhön meille heitä ei ole valittu sukupuolensa tai ihonvärinsä vuoksi vaan ammattitaitonsa ja hyvän palveluasenteensa vuoksi. Lisätäksemme näitä positiivisia tarinoita toivoisin poliittisia päätöksiä työvoiman tarvehankinnasta luopumisesta. Yritykset tekevät kyllä varmasti riittävän määrän harkintaa, ennen kuin palkkaavat työvoimaa lisää olipa se sitten kotimainen tai ulkomainen työntekijä. Ravintola ja matkailualalla on huutava pula jo nyt työntekijöistä, eli ratkaisut on tehtävä nopeasti.

Keskustelu maahanmuutosta on monimuotoinen ja kokonaisuudessaan vaikea yhtälö ratkaistavaksi. Miten se lopulta ratkaistaan on visainen kysymys, johon syytä tarttua molemmin käsin. Se kuitenkin on varma, että Suomen ikärakenne muuttuu. Toivottavasti syntyvyys Suomessa ei ainakaan laske nykyisestä ja perheiden eteen tehtävä työ eduskunnassa jatkuu. Teimmepä mitä tahansa ikärakenteemme ei muutu oleellisesti tulevien vuosien aikana minkäänlaisilla synnytystalkoilla. Muutokseen tarvitaan osallistavaa ja tehokkaaseen työllistymiseen tähtäävää maahanmuuttoa.

Mika Walkamo