Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto

Maahanmuuttokeskustelua seuratessa mieleen tulee tärkeä kysymys: olemmeko me valinneet tulijat – vai ovatko tulijat valinneet meidät?

Suomeen on saapunut viimeisen viiden vuoden aikana kymmeniätuhansia maahanmuuttajia, joista suurin osa on ollut turvapaikanhakijoita. Ymmärrän toki hyvin, että monella on hätää ja mullistusta elämässään. Olemmeko silti pohtineet tarpeeksi, riittävätkö kansakuntamme varat jokaisen tulijan
auttamiseen? On äärimmäisen raskasta yhteiskunnan ja talouden kannalta, jos otamme vastaan liikaa sellaisia maahanmuuttajia, joilla ei ole hyviä edellytyksiä työllistyä tai integroitua yhteiskuntaamme.

Suomessa monilla toimialoilla on krooninen osaajapula, eikä suomalaisia alan ammattilaisia tahdo saada mistään. Suureksi onneksi olemme löytäneet yritykseemme osaavia maahanmuuttajia: meillä työskentelee ihmisiä Unkarista, Irlannista, Venäjältä, Romaniasta, Thaimaasta, Filippiineiltä
ja Tunisiasta. Tällaisia upeita ammattilaisia tarvittaisiin enemmän. Saatavuusharkinta on poistettava – annetaan kaikkien halukkaiden ihmisten tehdä töitä, sillä työ on parasta sosiaaliturvaa.

Poliitikkojen pitääkin nyt keskittyä siihen, miten varmistamme suomalaisille yrityksille osaavan työvoiman saatavuuden, sekä yritysten kehityksen ja kasvun. Niinpä maahanmuuttopolitiikan painopiste on asetettava ammattitaitoiseen ja integroitumiskykyiseen työvoimaan.

Esimerkiksi Kanada ottaa vuosittain vastaan noin 300 000 maahanmuuttajaa, joista valtaosa valitaan taloudellisin perustein. Tulijat arvioidaan iän, koulutustaustan, työkyvyn, kielitaidon ja muiden seikkojen mukaan, jotka vaikuttavat työllistymiseen. Lisäksi tulijoiden terveys ja rikosrekisteri tarkistetaan.

Järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan ansiosta maahanmuuttajat pärjäävät Kanadassa hyvin. He ovat koulutettuja, työllistyvät hyvin, perustavat uusia yrityksiä ja saavat vähemmän sosiaalitukia kuin kantaväestö.

Kanadassa on käytössä myös kummijärjestelmä, jossa kantaväestöön kuuluva kanadalainen voi ottaa osittaista vastuuta maahanmuuttajan integraatiosta. Tämä kummimalli on auttanut Kanadassa esimerkiksi vanhuksia, jotka ovat samalla saaneet seuraa ja hoivaa maahanmuuttajasta ja tämän perheestä. Kanadan mallista löytyisi varmasti meillekin paljon ammennettavaa.

Sen sijaan hallitsematon maahanmuutto kasvattaa koko yhteiskunnan kuluja. Käsi pystyyn: kuka haluaa maksaa sen myötä enemmän veroja palkastaan, ruoastaan, polttoaineestaan ja asumisestaan?

Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto.

Mika Walkamo
Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja

Stoppi laivayhtiöiden tukemiselle ja viinarallille

Valtion ongelmana on jatkuva alkoholimyynnin verojen valuminen ulkomaille, etenkin Viroon. Tässä tilanteessa voimme vain ihmetellä, kuinka valtio toisella kädellä yrittää suitsia viinarallia ja toisella kädellä antaa avokätisiä yritystukia laivayhtiöille.

Ravintoloiden osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta jatkaa vastaavasti edelleen voimakasta laskuaan. Viimeisen 20 vuoden aikana se on pudonnut viidenneksellä, alle 10 prosenttiin kaikesta kulutetusta alkoholista. On tutkittu fakta, että kotona nautittu alkoholi tuo maahamme vähemmän työtä, vähemmän verotuloja ja enemmän surua kuin ravintoloissa nautittuna.

Suomalaiset toivat Virosta syyskuun 2017 ja elokuun 2018 välisenä aikana yhteensä 32 miljoonaa litraa alkoholijuomia. Mikäli ostot olisi tehty Suomessa, olisi niiden arvo ollut 400 milj. euroa ja verotuotot 188 milj. euroa (TAK 12.9.2018).

Hiljattain julkaistun Kauppalehden selvityksen mukaan Viking Line, Tallink Silja ja Finnlines ovat saaneet suoria yritystukia vuosina 2015-2017 yhteensä 165 miljoonaa euroa. Valtio onkin valinnut linjakseen verotuloja ja koko Suomen ravintola-alan työllisyyttä pienentävän yritystukipolitiikan.

Ravintola- ja matkailualassa on valtava potentiaali, jos valtiomme kohdistaisi edes osan laivayhtiölle syytämästään rahasta pienyrittäjille tai höllentäisi ravintoloiden tiukkaa alkoholilainsäädäntöä.

Suomen matkailuala pitää nähdä yhdenvertaisena vientiteollisuuden kanssa. Jotta voisimme olla merkittävä matkailumaa, meillä tulee olla myös sen aito kilpailukyky ja kannattavuus kunnossa. Ravintoloiden alkoholisääntelyä helpottamalla ja esimerkiksi 14 % arvonlisäverokanta alkoholin anniskelussa olisi omiaan lisäämään työllisyyttä, verotuloja ja valvotussa tilassa tapahtuvan kulutuksen osuutta.

Tämä taas toisi uusia investointeja alalle, jotka sitten tyydyttäisivät matkailijoiden tarpeita nykyistä paremmin ja loisivat uusia työpaikkoja. Olen varma siitä, että alalle syntyisi nopeasti upeita turisteja vetäviä Helsingin Löylyn ja Altaan kaltaisia paikkoja, myös tänne Hämeeseen.

Samaan aikaan kannatan Alkon monopoliaseman asteittaista purkamista ja kaikkien alkoholijuomien myynnin siirtämistä luvanvaraiseen vähittäismyyntiin. Alkoholin vähittäismyynti alentaisi kilpailun myötä myös hintoja ja kynnys lähteä Viroon nousisi selkeästi nykyisestä.

Kaikki nämä yhdessä toisivat varmasti lisää työpaikkoja ja verotuloja nimenomaan Suomeen ja Hämeeseen, eivätkä varmasti Viroon. Valtion tuleekin siirtyä alkoholipolitiikassaan kieltolain varjoista lopullisesti nykyaikaan.

Mika Walkamo
Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja

Miksi liikuntaharrastuksia ei voisi hoitaa koulupäivän yhteydessä?

 

Liikunnallisen elämäntavan löytäminen on erittäin tärkeää kansanterveydellemme. Liikunta ja liikkuminen antavat paljon muutakin kuin vain hyvää kuntoa. Lapset ja nuoret saavat liikuntaharrastusten kautta uusia ystäviä, itsetuntoa ja elämässä pärjäämisen tuntemusta. Tuoreen Liitu-tutkimuksen tulokset tukevat myös liikunnan henkisiä vaikutuksia, sillä tutkimuksen mukaan yksinäisyyden kokeminen oli vähiten liikkuvilla lapsilla kolme kertaa yleisempää kuin eniten liikkuvilla.

Teini-ikäisen nuoren vanhempana seuraan huolestuneena liikunnan merkityksen vähentymistä arjessa ja vapaa-ajalla. Älypuhelimet, pelaaminen ja Netflix kasvattavat jatkuvasti osuuttaan nuorten arjessa. Koen, että lasten ja nuorten liikuntaan panostamalla ja urheiluseurojen yhteistyötä koulujen kanssa lisäämällä, meillä on mahdollisuudet luoda tuleville sukupolville terveelliset valmiudet elämään.

Konkreettinen ratkaisumallini:

  • Urheiluseurojen integroiminen koulun ja iltapäiväkerhojen toimintaan muuttamalla kaupunkien ja Veikkauksen tuet seuroille vastikkeellisiksi yhteistyöstä koulu- ja kerholiikunnan parissa.
  • Lisää liikuntatunteja kouluihin ja uusia liikunnallisia muotoja opetukseen istumisen sijaan

Urheiluseurojen tiiviimpi mukanaolo mahdollistaisi myös osan lasten harrastuksista suoritettavaksi heti koulun jälkeen tai sen yhteydessä.

Perheille jäisi näin enemmän tärkeää yhteistä aikaa, kun illalla suoritettavien harrastusten määrät ja niihin suoritettavat kyyditykset eri puolille kaupunkia vähenisivät.

Urheiluseuroilla olisi vastaavasti nykyistä parempi mahdollisuus saada tunnettuutta lajilleen ja uusia innostuneita jäseniä seuroihinsa. Kyseiset yhteistyömallit seurojen kanssa ovat eri muodoissaan käytössä jo esimerkiksi Islannissa, Norjassa ja monissa muissa Euroopan maissa erinomaisin tuloksin.

Ratkaisumallissani kaikki voittavat ja hyvän kierre kansanterveydellemme olisi valmis.

Hyvä ei synny itsestään, se on tehtävä. 

Mika Walkamo
Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja

Miksi emme valjastaisi pienyrityksiä työllisyyden vetureiksi?

Suomessa on Tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan 286 934 yritystä. Yritykset työllistävät 1,4 miljoonaa ihmistä ja tuottavat veroja, joilla maksetaan palveluita meille kaikille. Kaikista Suomen yrityksistä 93,2 prosenttia on mikroyrityksiä, eli alle 10 hengen yrityksiä. Mikroyrityksistä suurin osa on vastaavasti yhden hengen yrityksiä.

Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on pienyrittäjälle iso asia, sillä palkkaamiseen liittyy yrittäjän mielessä paljon riskejä. ”Olenhan minä pärjännyt aina ennenkin yksin, vaikka kiirettä on pitänyt”, on varmasti monen pienyrittäjän tunnuslause. Usein pienyrittäjien kasvun esteenä on juurikin kaiken yksin tekeminen. Jos tekee aivan kaiken itse, ei ole koskaan aikaa keskittyä liiketoiminnan kehittämiseen ja uusiin kasvumahdollisuuksiin.

Tuntuu, että Suomessa puhutaan lähes poikkeuksetta aina isojen yritysten kilpailukyvystä ja niiden valmiudesta palkata uusia ihmisiä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi Suomen valtio tukee avokätisesti isoja yrityksiä valtavilla summilla, kun samaan aikaan pienyritykset eivät ole saaneet osakseen kuin murusia.

Miksi emme siis alentaisi pienyrittäjien kynnystä palkata ensimmäinen työntekijä, ja valjastaisi tätä valtavaa pienyrittäjien määrää koko Suomen työllisyyden veturiksi? Palataan vielä alussa esitettyihin lukuihin – Suomen yrityksistä 93,2 prosenttia on mikroyrityksiä!

Yksi konkreettinen työllisyyden ratkaisumallini on, että kaikki ensimmäisen työntekijänsä palkkaavat yritykset saisivat valtiolta tukena palkatun henkilön kuuden kuukauden koeajan palkan, jos palkattu työntekijä on työtön. Näin työtön työnhakija pääsisi näyttämään suuremmalla todennäköisyydellä kykynsä ja pienyritykset tottuisivat pitkällä aikavälillä ajattelemaan yrityksensä kasvumahdollisuuksia ja työllistävää vaikutusta laajemmin.

Ratkaisumallissani valtio maksaisi yrityksille 6 kuukauden ajan tukea suoraan työllistävästä vaikutuksesta. Koeajan jälkeen yritykset ottaisivat palkanmaksun tietenkin omalle vastuulleen. Lisäksi syrjäytymisvaarassa olevat kansalaiset saataisiin paremmin mukaan osaksi yhteiskuntaamme.

Näin hyvän kierre saataisiin käyntiin kaikille osapuolille: valtion sosiaalitukien maksaminen päättyisi ja verotulot lisääntyisivät, ihmiset saisivat töitä ja pienyrityksille avautuisi paremmat mahdollisuudet kasvuun. Onkin syytä kysyä, miksi tällaisia avauksia ei ole tehty koskaan ennen?

Työ on mielestäni ehdottomasti parasta sosiaalitukea ja työllisyys paras vakuutus hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteiden säilyttämiseksi.

Hyvä ei synny itsestään, se on tehtävä.

Mika Walkamo
Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja

Kaikkihan me haluamme, että vanhuksia hoidetaan hyvin

Äitini kanssa 60-luvulla Hämeessä

Vanhustenhoidosta puhutaan nyt paljon. Aihe on tärkeä, sillä kaikkihan me haluamme, että vanhuksia hoidetaan hyvin. Nyt tehtävät päätökset eivät koske vain nykyhetkeä, vaan myös meitä tulevaisuudessa. Kyse on pitkälti rahasta ja sen riittävyydestä, sillä samasta rahapotista pitäisi hoitaa homekoulut ja päiväkoteihinkin palkata lisää väkeä. Minä satsaisin kaikkien edellä mainittujen asioiden osalta valvontaan ja sanktioihin, sillä nämä hommat vaan pitää saada kuntoon.

Oma äitini kuoli viime vuonna. Hän vietti viimeiset neljä elinvuottaan Voutilan vanhainkodissa Hämeenlinnassa. Äitini sai hyvää hoitoa ja henkilökunta oli ammattitaitoista ja ystävällistä. Olenkin hänen viimeisten elinvuosiensa hoidosta erittäin kiitollinen häntä hoitaneelle henkilökunnalle. Olen myös kiitollinen siitä, että Suomessa on olemassa järjestelmä, joka hoitaa vanhuksia.

Kaikessa tässä keskustelussa ei voi luonnollisesti olla välittymättä vaalien läheisyys. Vanhustenhoidon ongelmat ovat olleet olemassa jo yli 10 vuotta. Musta Pekka kiertää nyt porukassa, ja se yritetään jättää Kokoomuslaisten käsiin.
Nyt olisikin aika lopettaa toistemme sättiminen ja kääntyä itse vanhusten ja hoiva-alan ammattilaisten puoleen, aidosti ratkaisuhakuisella asenteella. Laajalla yhteistyöllä kun on mahdollista saada aikaiseksi isoja ja konkreettisia asioita.

Mika Walkamo
Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja