Demareilla erikoinen resepti palkkojen Marinointiin

Hallituksen johtopuolue SDP on valinnut talouskriisin keskellä taktiikaksi palkkojen marinoinnin: siinä tehdään vähemmän tunteja mutta saadaan silti sama palkka. Marinointi siis kutistaa työaikapaistin mutta käyttää saman verran palkkasoosia kuin ennenkin.

Taktiikka sopii varmasti monen SDP:n kannattajan ideologisesti 70- ja 80-lukulaiseen muutosvastarintaiseen ajatusmaailmaan. Vai oletko koskaan kuullut SDP:ltä merkittäviä avauksia esimerkiksi valtion talousvajeen tai työllistymisen esteiden ratkaisemiseksi?

Kuuden tunnin työpäivä kahdeksan tunnin palkalla. Ajatus on toki söpö, mutta eräs asia ihmetyttää: millä turvataan edes nykyinen järjestelmä, jos tehdään töitä vähemmän?

Koronan tuoma tilanne luonnollisesti pelottaa, mutta päättäjät eivät voi jäädä tuleen makaamaan. Nyt jos koskaan olisi mietittävä, mikä on uusi normaali ja mitä pitää tehdä sen eteen.

Työllisiä on pakko saada lisää ja valtion menoja on perattava tiheällä kammalla, jotta tulevatkin sukupolvet voivat nauttia Suomi-nimisen valtion suomasta hyvinvoinnista.

Toki ymmärrän demareita. Siinähän voi mennä koronan nostama suosio, kun aletaan puhua kipeistä menoleikkauksista ja muista talouden tervehdyttämisen kannalta välttämättömistä päätöksistä.

On hyvä muistaa, että markkinat ovat aina taantuman aikana uusjaossa. Nyt jos koskaan olisi oikea aika laittaa liikkeelle elinvoimahankkeita ympäri Suomea. Uudet business-ideat ja toimivat yritykset tarvitsevat kipeästi taloudellista tukea, jotta ne voisivat työllistää. Pienyrityksiä voisi tukea jopa pienellä helikopterirahalla, jotta ne rohkaistuisivat investointeihin ja uskaltaisivat luoda uusia työpaikkoja.

Olemme nähneet koronan talousvaikutuksista vasta jäävuoren huipun. Ravintoloiden avautuminen ja kesän kotimaan matkailun pieni piristyminen eivät pidä valtiontaloutta pystyssä. Lapista kantautuu huolestuttavia uutisia, kun yli 60 prosenttia yrittäjistä sanoo laittavansa luukut kiinni, jos ensi talvena Lappiin ei saada ulkomaisia turisteja, sekä vientiteollisuus on raportoinut jatkuvasti heikentyviä tilauslukuja. Lisäksi kotimainen kysyntä on hyytynyt, ja säästöohjelmat ovat tulilla niin yrityksissä kuin kotitalouksissakin. Tämä kaikki tietää huonoa suomalaisten työllisyydelle.

Työllisyyteen ja valtion talouden tasapainoon on yksinkertainen keino: hyvinvoiva yrityskenttä. Hyvinvoiva yrityskenttä tuottaa valtiolle verotuloja ja työllistää ihmisiä, jotka edelleen tuottavat valtiolle verotuloja. Yritysten ja ihmisten taloudellinen toimeliaisuus on ketju, josta ketjun kaikki jäsenet hyötyvät.

Valitettavasti vasemmistopuolueet ja vihreät miettivät samaan aikaan perustulokokeiluja ja lyhennettyjä työpäiviä. Niille ei ilmeisesti kukaan ole kertonut, että kahdeksassa tunnissa poimii marjoja enemmän kuin kuudessa tunnissa.

Demarit eivät myöskään ole hoksanneet, että jos ravintola tai hotelli on auki läpi vuorokauden, niitä kuuden tunnin ammattilaisia tarvitaan 33 prosenttia enemmän kuin kahdeksan tunnin ammattilaisia. Ennen selvisi kolmella työntekijällä, mutta marinoinnin jälkeen heitä tarvitaan neljä. Tämä nostaa yrityksen palkkakuluja vastaavasti 33 prosenttia, koska Marinin mukaan palkat pysyisivät ennallaan, vaikka työaika lyhenisi. 

Me suomalaiset olemme ennenkin nousseet suosta. Se tosin saatiin aikaan tekemällä töitä enemmän ja fiksummin – ei vähemmän ja kalliimmalla.

Mika Walkamo
Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja

Veronkevennyksistä on turha haaveilla

Suomella on tummia pilviä horisontissa. Vauvoja ei synny. Väestö vanhenee. Lakkoja järjestetään. Politiikka on epävarmaa. Ihmiset ymmärtävät tahallaan väärin toisiaan. Loukkaantumisesta on tullut väittelyiden pelimerkki.Tällainen ilmapiiri ei kannusta uusiin kotimaisiin eikä ulkomaisiin investointeihin. Kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan, kun maailmantalous on epävarmaa ja Suomen vientiteollisuuden tilauskanta pienentyy. Verotuloja kertyy valtion kassaan vähemmän.

Roikkuuko Suomi siis kriisin partaalla?

Vastuuton populismi on lisääntynyt yhteiskunnassamme monella eri saralla. Konkreettinen esimerkki tästä vastuuttomuudesta on nykyhallituksen hallitusohjelma. Hallitus joutuu ottamaan paljon uutta velkaa vain siksi, jotta he saisivat pidettyä ydinkannattajansa tyytyväisinä. Tässä tilanteessa ”vappusataset” ovat edesvastuuttomia avauksia.

Suomessa oli viime vuoden lopussa jo 1,6 miljoonaa eläkeläistä, kun kymmenen vuotta aikaisemmin heitä oli 0,3 miljoonaa vähemmän. Eläkekulut nousevat holtittomasti, ja sen päälle Rinteen kuuluisa vappusatanen olisi aiheuttanut noin 1,9 miljardin euron lisämenon. Suomen velkaa emme maksa sinä tai minä. Sitä joutuvat maksamaan meidän lapsemme ja lapsenlapsemme. Heiltä ei luonnollisesti kysytä tästä asiasta mitään, sillä he äänestävät vasta joskus tulevaisuudessa. Ne poliitikot, jotka velkaa ottavat, eivät ole enää vastaamassa, kun velat tulevat maksuun.

Kaiken tämän lisäksi kiky-sopimusta ollaan ajamassa vauhdilla alas. Tämä heikentää yritysten mahdollisuuksia pitkän aikavälin kasvulle ja työllisyydelle. Kiky-sopimus nosti todistettavasti työllisyyttä ja paransi myös Suomen kilpailukykyä.

Kuka lakkoilee yrittäjien puolesta? Ei kukaan. Yrittäjät eivät lakkoile, vaan he joutuvat lomauttamaan. Vielä vaarallisempaa ja peruuttamattomampaa Suomen ja työntekijöiden kannalta on se, että yrittäjät muuttavat ulkomaille tai lopettavat toimintansa kokonaan.

Suomen huoltosuhde heikkenee nopeasti, ja koko leikin maksajia on yhä vähemmän. Olisikin pohdittava, miten saamme yli 65-vuotiaat kouluttautumaan uudelleen ja tulemaan takaisin töihin edes osa-aikaisesti, sillä uutta työvoimaa ei ole saatavilla. Aivan erityisesti huomiota pitäisi suunnata nykyisen työvoiman työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen, myös vajaa- ja osatyökykyisten osalta. Lisäksi työperäistä maahanmuuttoa pitää tehdä houkuttelevammaksi.

Kaikki työ on arvokasta, ja me tarvitsemme jokaista tulevaisuuden työntekijää pitämään huolta yhteiskuntamme hyvinvointirakenteiden toimivuudesta.

Veronkevennyksistä ei ole paljon puhuttu julkisesti viime aikoina – eikä tällä menolla tulla puhumaankaan pitkään aikaan. Tiesitkö muuten, että samaan aikaan kun luit tämän tekstin, Suomen velka kasvoi 9 tuhannella eurolla? Miltä se ajatus tuntuu, kun velan maksajia on yhä vähemmän?

Mika Walkamo
Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja

Turvallisuus on peruskalliomme

Tasavallan Presidentti peräänkuulutti vaaliteemoissa turvallisuuspolitiikan tärkeyttä, joka onkin kansallisen olemassaolomme keskeisin perusta. Maamme turvallisuuspoliittinen tilanne on vuosikymmeniä kyetty hoitamaan taiten ja vastaavan soisi jatkuvan myös tulevaisuudessa. Turvallisuus ei kuitenkaan ole pysyvä olotila ilman vahvaa kantaa, osaamista ja ymmärrystä.

Puolustusvoimat on pystynyt mukautumaan ajan vaatimuksiin kohtuullisen hyvin huolimatta rajallisista resursseista. Merivoimien Laivue 2020 -hankinta etenee suunnitellusti ja maavoimien modernisointi etenee vauhdilla, jota tukee erinomaisesti koekäyttöön saatu kotimainen hyppymiina. Kaikki erinomaisia ja isoja asioita, joihin voimme olla tyytyväisiä.

Ilmavoimien tuleva hävittäjähankinta on tässä kehityksessä ja maamme säilyttää sen avulla vasta aivan viime vuosina viimeistellyn, vahvan torjunta- ja iskukyvyn. Hävittäjähankinnasta on osin tehty vaalikampanjointia ja hankittavien koneiden määräksi ehdotettu jopa sataa mutta tämä ei ole realismia vaan pikemminkin populismia.

Hävittäjähankinnassa tulee varsin vahvasti luottaa ammattilaisiin eli Ilmavoimien kykyyn kyetä määrittelemään realistisesti hävittäjän malli, määrä, aseistus ja tarve – enempää asiantuntemusta ei varmasti löydy miltään muulta instanssilta. Toisaalta hankittavan koneen on kuitenkin oltava sellainen, että se istuu niin reserviläisvetoiseen puolustusjärjestelmämme kuin vuosittaiseen puolustusbudjettiimme.

Myös sisäministeriön alainen Rajavartiolaitos on viime vuosina ollut ajoittain melkoisen paineen alla ja, sillä on edelleen merkittävä rooli maamme turvallisuuden ylläpitämisessä. Rajavartiolaitoksen valmius ja kyky tarvittaessa nopeaan toimintaa onkin ensiarvoisen tärkeää ja sen roolia sekä merkitystä tulee vain korostaa.

Rajavalvonnassa on viime vuosina syntynyt resurssipulaa, joka on tulevalla vaalikaudella korjattava. Sen kaluston uusiminen, kiinteistöjen kunnostaminen ja kokonaisuuden päivittäminen on meidän kaikkien etu. Ja tässäkin voimme luottaa alan erityisosaajiin eli Rajavartioston ammattilaisiin, jotka varmasti tietävät modernisointitarpeet niin kiireysluokituksen, -järjestyksen ja mahdollisuuksienkin osalta.  

Turvallisuus on yhteinen asiamme sekä nykyisen hyvinvointivaltiomme keskeisin perusta. Suomi on maanpuolustustahdolla mitattuna edelleen yksi maailman kärkimaista ja näin tulee olla jatkossakin. Tästä kertoo mm. se, että lähes ¾ miespuolisesta ikäluokasta suorittaa vuosittain varusmiespalveluksen, minkä lisäksi yli tuhat nuorta naista hakee vuosittain vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

Mika Walkamo
Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja

Miksi kukaan ei tue pienyrittäjiä?

Suomi on satojen tuhansien pienyrittäjien maa. Julkisessa keskustelussa ollaan kuitenkin lähes aina huolissaan vain suurten yritysten kilpailukyvystä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi valtio tukee isoja yrityksiä suurilla summilla, kun samaan aikaan pienyritykset saavat osakseen vain murusia.

Suomessa on Tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan 286 934 yritystä. Suomen yrityksistä 93,2 prosenttia on mikroyrityksiä, eli alle 10 hengen yrityksiä. Mikroyrityksistä suurin osa on vastaavasti yhden hengen yrityksiä.

Erittäin huolestuttavaa on lukea TNS Gallupin tammikuussa teettämää tutkimusta yrittäjille, jossa yli puolet (54 %) yrittäjistä oli sitä mieltä, että nykyinen verotus ei kannusta heitä kasvattamaan yrityksiään. Koko hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteiden säilyttämisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että juuri suomalaiset yrittäjät haluavat kasvaa ja työllistää.

Arvonlisäveron alarajan nosto nykyisestä 10 000 eurosta 20 000 euroon olisi konkreettinen kädenojennus pienyrittäjille. Moni pienyrittäjä on alipalkattu ja alv-alarajan nosto toisi useat pienyrittäjät oikeudenmukaisempaan asemaan yhteiskunnassamme palkansaajiin nähden. Samalla alv-alarajan nosto auttaisi pienyrittäjiä ajattelemaan yrityksensä kasvupotentiaalista isommin.

Toinen konkreettinen ratkaisumallini on, että kaikki ensimmäisen työntekijänsä palkkaavat yritykset saisivat valtiolta tukena työttömänä palkatun henkilön 6 kuukauden koeajan palkan. Näin työtön työnhakija pääsisi näyttämään kykynsä ja pienyrittäjät tottuisivat ajatukseen yrityksensä kasvusta ja työllistävästä vaikutuksesta laajemmin.

Koeajan jälkeen yritykset ottaisivat palkanmaksun tietenkin omalle vastuulleen. Lisäksi syrjäytymisvaarassa olevat kansalaiset saataisiin mukaan osaksi yhteiskuntaamme. Näin hyvän kierre saataisiin käyntiin kaikille osapuolille: valtion sosiaalitukien maksaminen päättyisi, verotulot lisääntyisivät, ihmiset saisivat töitä ja pienyrityksille avautuisi paremmat mahdollisuudet kasvuun.

Miksi emme siis alentaisi pienyrittäjien kynnystä palkata ensimmäinen työntekijä, ja valjastaisi tätä valtavaa pienyrittäjien määrää työllisyyden veturiksi? Palataan vielä alussa esitettyihin lukuihin – Suomen yrityksistä 93,2 prosenttia on mikroyrityksiä!

Valtion yritystukia tulisikin ohjata enemmän pienyrityksille suuryritysten sijaan, sillä pienyrityksissä on valtava käyttämätön potentiaali.

Mika Walkamo
Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja

Antaisitko kukkarosi vasemmistolle?

Miljardi euroa on iso raha – se on tuhat miljoonaa. Tällaisia lukuja pyöritetään Vasemmistoliiton ja SDP:n vaaliohjelmissa 1-3 miljardin tarkkuudella heidän valtiolle suunnittelemissa lisämenoissa. Huolestuttavinta tässä on se, että kaikki tämä tehdään hymyssä suin rennolla ja yliolkaisella asenteella.

Ottaisitko oman henkilökohtaisen taloutesi hoidossa kaiken mittariksi vaikkapa tuhannen euron tarkkuuden? Samalla logiikalla kodinkonekaupassa uuden television hinta voitaisiin ilmoittaa 1-3 tuhannen euron välillä ja lopullinen tarkka hinta selviäisi vasta kotiin tulevasta laskusta. Kuulostaisi aika pelottavalta, eikö?

On selvää, että Vasemmistoliiton ja SDP:n vaaliohjelmien rahoittamiseksi tulisi kerätä huomattavasti nykyistä enemmän veroja. SDP ei kerro suoraan mistä kaikki rahoitus lisämenoille tulisi, mutta Vasemmistoliitto määritteli lisäprogressiota, eli rankaisuveroa jo yli 3600 euroa tienaaville palkansaajille. Lisäksi Suomen jo ennestään pienelle, yli 100 000 euroa vuodessa tienaavalle palkansaajaryhmälle kaavaillaan mittavia lisäveroja jo nykyisten lisäverojen päälle.

Molempien vasemmistopuolueiden ohjelmissa oletetaan suomalaisten toimeliaisuuden pysyvän ennallaan, vaikka veroja hamuttaisiin entistä enemmän. On selvää, että palkansaajien ja yrittäjien toimeliaisuus vähenisi, kun omasta lisätyöpanoksesta käteen jäisi vain murusia. Lisäksi vaarana on ammattitaitoisten palkansaajien ja yrittäjien siirtyminen ulkomaille. Jo nykyisin suomalaiset perustavat ahkerasti yrityksiä ja siirtävät kirjojaan kätevän e-kansalaisuuden avulla alemman verotason Viroon. Veropolitiikka on aina huonoa, jos verotettavat loppuvat.

Verojen kiristämisen sijaan, meidän tulisi tehdä enemmän nykyisten julkisten menojen priorisointia. Esimerkiksi valtion ja kunnanhallintoa tulisi keventää ja automatisoida ja samalla vapautuvia resursseja tulisi siirtää hoivaan ja koulutukseen.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden ja palveluiden paras turva on suomalaisten yritysten kilpailukyky ja hyvä työllisyys. Siksi on erittäin tärkeää pitää huoli verokertymän riittävyydestä, eikä katkaista kamelin selkää. Esimerkiksi vuonna 2014 alennetulla 20 prosentin yritysverolla on saatu aikaiseksi lisää kilpailukykyä, työllisyyttä ja lisäverotuloja valtiolle. Tämän myönsi hiljattain myös jopa sitä aiemmin vastustanut SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Ihan oikeasti, käsi ylös, kuka haluaa maksaa nykyisten verojen lisäksi vielä lisää veroja?

Mika Walkamo
Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja