Blogi

Itä-Saksassa eli DDR:ssä oli aikanaan ”kehdosta hautaan” -malli, jossa valtio hoiti kaiken yksilön puolesta, siis päivähoidosta opiskelualan valintaan ja työllistymisestä eläkkeeseen. Kansalaisen ei tarvinnut ottaa vastuuta mistään, eikä hän saanut päättää mitään.

Suomi on menossa DDR:n suuntaan demaribussin kyydissä. Nykyhallituksemme suoltaa ulos mitä sosialistisempia avauksia: työttömien kallis tempputyöllistäminen julkiselle alalle, yksityisen terveydenhuollon alasajo soten varjolla, rajaton valtion velkaantuminen, sääntelyn lisääminen yrityksille ja julkisen sektorin paisuttaminen.

Nämä sosialistiset avaukset ja hallituksen yrittäjäviha vähentävät tulevien sukupolvien halua aloittaa yrittäjänä. Silti Suomen kaltaisen pienen maan elinehtona ovat sekä kotimaassa toimivat, että kansainvälisille markkinoille tähtäävät uudet yritykset, jotka tuovat meille veroeuroja. Ilman uutta ja innokasta yrittäjäsukupolvea Suomi on tuomittu näivettyvään kohtaloonsa, kunnes viimeinen sammuttaa valot.

Numerot eivät valehtele: julkinen sektori paisuu paisumistaan Julkiset menot vuonna 2000 olivat 65 miljardia euroa, mutta vuonna 2020 ne olivat jo 135 miljardia euroa. Tämä on kestämätöntä, vaarallista ja vastuutonta. Olemme velaksi hurvitteleva pikavippiyhteiskunta.

Rahoitusvaje on vakava, mutta sitä koskevien ikävien päätösten äärellä hallitus sanoo, että se ”selvittää”, ”edistää”, ”kehittää” ja ”analysoi”. Hei hallitus, miten olisi ihan tekeminen ja konkreettiset tavoitteet?

On äärimmäisen huolestuttavaa, että hallituksessa puhutaan rahoitustilanteen korjaamisen sijaan vain verojen korotuksista. Leikkaukset nykyisiin menoihin tai talouskasvun edistäminen tuntuvat olevan kaukaisia käsitteitä. 

Ihmiset pitäisi saada kiinni työhön mahdollisimman pian. Nyt DDR kannattaa – anteeksi, siis SDP kannattaa – työmarkkinoiden jähmeitä rakenteita ja työnantajien suuria työllistämisen kuluja. Käytännössä hallitus siis estää työpaikkojen syntymistä yrityksiin. Lisäksi hallitus keskittyy kaikessa tekemisessään vain julkiseen sektoriin ja tarjoaa sitä ratkaisuksi kaikkeen mahdolliseen.

Kuinka paljon sinä olet valmis maksamaan lisää veroja, jotta saat elää demareiden ajaman DDR-mallin mukaisessa yhteiskunnassa?

Mika Walkamo

Kuvitellaanpa, että neljävuotias Emppu haluaa oppia pelaamaan lätkää ja viisivuotias Karo haluaa oppia soittamaan viulua. Mitä meillä on tarjota Empun ja Karon perheille?

Kysyntä teemapäiväkodeille kasvaa koko ajan. Moni vanhempi haluaa, että heidän lapsensa pääsevät jo päiväkoti-iässä tutustumaan paremmin eri kiinnostuksen kohteisiin ja oppimaan uutta. Yleisimmät teemat ovat liikunta, kielet, musiikki, kädentaidot ja ympäristöoppi.

Teemapäiväkoteja löytyy erityisesti yksityiseltä puolelta, mutta myös kunnallisella puolella on ryhdytty viime aikoina reagoimaan kysyntään. Usein kuulee väitteitä, että teemapäiväkodit eivät voi antaa niin kokonaisvaltaista hoitoa kuin yleispäiväkodit. Tämä on onneksi pötypuhetta. Tutkimuksissa on havaittu, että lapsen kehitykselle tekee hyvää, kun hän voi keskittyä tiettyihin painopisteisiin tai omiin vahvuuksiinsa jo nuorella iällä.

Teemapäiväkotien konseptia voi kehittää esimerkiksi urheiluseurojen kanssa. Päiväkoti- tai esikouluikäisten liikuntaharrastukset voisi hoitaa jo päivän aikana tai heti sen jälkeen. Perheille jäisi näin enemmän tärkeää yhteistä aikaa, kun yleensä illalla järjestettävien harrastuksien kyyditykset eri puolille kaupunkia vähenisivät.

Tämän ansiosta urheiluseuroilla olisi nykyistä parempi mahdollisuus saada tunnettuutta lajilleen ja uusia jäseniä seuroihinsa jo pienestä pitäen. Tällaiset yhteistyömallit seurojen kanssa ovat eri muodoissaan käytössä jo esimerkiksi Islannissa, Norjassa ja monissa muissa Euroopan maissa erinomaisin tuloksin. Kaikki voittavat ja kansanterveys kiittää.

Liikunta ei tietenkään ole ainoa esimerkki integroidusta yhteistyöstä, vaan yhteistyömahdollisuudet ovat rajattomat eri järjestöjen ja sidosryhmien kanssa: miltä kuulostaisi luontopäiväkoti jonkin EU-hankkeen kanssa tai kädentaitojen päiväkoti partiolaisten kanssa?

Hämeenlinnan kannattaisi nyt erottua edukseen ja ottaa johtava rooli teemapäiväkotien kaupunkina. Runsas tarjonta teemapäiväkoteja ja pienemmät päiväkoti- ja alakouluyksiköt – mikä loistava tapa markkinoida Hämeenlinnaa lapsiperheille.

Mika Walkamo 
Kokoomus

Pendelöijät ovat se tarpeellinen kaupunkilaisjoukko, joka asuu Hämeenlinnassa mutta käy muualla töissä junalla, bussilla tai omalla autolla. Pendelöijät ovat tuiki tärkeitä veronmaksajia Hämeenlinnassa. Heitä on tuhansia – mutta he saavat harvoin ansaitsemaansa arvostusta.

Asemanrantaan nousi hiljattain uusi pysäköinti- ja palvelulaitos Pööli. Pöölin palvelutarjonta on laaja ja moderni: jatkuva vartiointi, lukitut pyöräparkit, sähköautojen latauspisteet, autonrenkaiden säilytys- ja vaihtomahdollisuus ja niin edelleen. Uusi pysäköintitalo onkin varmasti hyvä pendelöijille, jotka palveluja tarvitsevat.

On silti harmillista, että kaikki pendelöijät pakotetaan jättämään auto työpäivän ajaksi maksulliseen Pööliin. Neljän tunnin kiekkopaikat kadunvarrella ovat huono vitsi toisessa kaupungissa työskentelevälle.

Hämeenlinnalla olisi kaikki mahdollisuudet tehdä maksuttomasta pendelöintipysäköinnistä kilpailuetu ja houkutella sen avulla tänne uusia asukkaita. Nykyisellä taktiikalla täältä karkaavat kohta loputkin pendelöivät asukkaat. Maksuttomia parkkipaikkoja kun ei kerta kaikkiaan ole.

Emme kai sentään halua ojentaa Hyvinkäälle ja muille etelän radanvarsikaupungeille kaikkia valttikortteja suoraan käteen?

Autoa ei tietenkään tarvitse saada ilmaiseksi rautatieaseman pääoven eteen. On paljon ihmisiä, joille esimerkiksi kymmenen minuutin kävelymatka on ihan ok, jos pysäköinti on työpäivän ajan ilmainen. Nyt kaupunki ei anna tähän edes vaihtoehtoja.

Mika Walkamo 
Kokoomus