Turvallisuus on peruskalliomme

Tasavallan Presidentti peräänkuulutti vaaliteemoissa turvallisuuspolitiikan tärkeyttä, joka onkin kansallisen olemassaolomme keskeisin perusta. Maamme turvallisuuspoliittinen tilanne on vuosikymmeniä kyetty hoitamaan taiten ja vastaavan soisi jatkuvan myös tulevaisuudessa. Turvallisuus ei kuitenkaan ole pysyvä olotila ilman vahvaa kantaa, osaamista ja ymmärrystä.

Puolustusvoimat on pystynyt mukautumaan ajan vaatimuksiin kohtuullisen hyvin huolimatta rajallisista resursseista. Merivoimien Laivue 2020 -hankinta etenee suunnitellusti ja maavoimien modernisointi etenee vauhdilla, jota tukee erinomaisesti koekäyttöön saatu kotimainen hyppymiina. Kaikki erinomaisia ja isoja asioita, joihin voimme olla tyytyväisiä.

Ilmavoimien tuleva hävittäjähankinta on tässä kehityksessä ja maamme säilyttää sen avulla vasta aivan viime vuosina viimeistellyn, vahvan torjunta- ja iskukyvyn. Hävittäjähankinnasta on osin tehty vaalikampanjointia ja hankittavien koneiden määräksi ehdotettu jopa sataa mutta tämä ei ole realismia vaan pikemminkin populismia.

Hävittäjähankinnassa tulee varsin vahvasti luottaa ammattilaisiin eli Ilmavoimien kykyyn kyetä määrittelemään realistisesti hävittäjän malli, määrä, aseistus ja tarve – enempää asiantuntemusta ei varmasti löydy miltään muulta instanssilta. Toisaalta hankittavan koneen on kuitenkin oltava sellainen, että se istuu niin reserviläisvetoiseen puolustusjärjestelmämme kuin vuosittaiseen puolustusbudjettiimme.

Myös sisäministeriön alainen Rajavartiolaitos on viime vuosina ollut ajoittain melkoisen paineen alla ja, sillä on edelleen merkittävä rooli maamme turvallisuuden ylläpitämisessä. Rajavartiolaitoksen valmius ja kyky tarvittaessa nopeaan toimintaa onkin ensiarvoisen tärkeää ja sen roolia sekä merkitystä tulee vain korostaa.

Rajavalvonnassa on viime vuosina syntynyt resurssipulaa, joka on tulevalla vaalikaudella korjattava. Sen kaluston uusiminen, kiinteistöjen kunnostaminen ja kokonaisuuden päivittäminen on meidän kaikkien etu. Ja tässäkin voimme luottaa alan erityisosaajiin eli Rajavartioston ammattilaisiin, jotka varmasti tietävät modernisointitarpeet niin kiireysluokituksen, -järjestyksen ja mahdollisuuksienkin osalta.  

Turvallisuus on yhteinen asiamme sekä nykyisen hyvinvointivaltiomme keskeisin perusta. Suomi on maanpuolustustahdolla mitattuna edelleen yksi maailman kärkimaista ja näin tulee olla jatkossakin. Tästä kertoo mm. se, että lähes ¾ miespuolisesta ikäluokasta suorittaa vuosittain varusmiespalveluksen, minkä lisäksi yli tuhat nuorta naista hakee vuosittain vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

 

Mika Walkamo

Yrittäjä ja työnantaja

#tekoja

Vaalinumero: 15

Miksi kukaan ei tue pienyrittäjiä?

Suomi on satojen tuhansien pienyrittäjien maa. Julkisessa keskustelussa ollaan kuitenkin lähes aina huolissaan vain suurten yritysten kilpailukyvystä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi valtio tukee isoja yrityksiä suurilla summilla, kun samaan aikaan pienyritykset saavat osakseen vain murusia.

Suomessa on Tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan 286 934 yritystä. Suomen yrityksistä 93,2 prosenttia on mikroyrityksiä, eli alle 10 hengen yrityksiä. Mikroyrityksistä suurin osa on vastaavasti yhden hengen yrityksiä.

Erittäin huolestuttavaa on lukea TNS Gallupin tammikuussa teettämää tutkimusta yrittäjille, jossa yli puolet (54 %) yrittäjistä oli sitä mieltä, että nykyinen verotus ei kannusta heitä kasvattamaan yrityksiään. Koko hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteiden säilyttämisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että juuri suomalaiset yrittäjät haluavat kasvaa ja työllistää.

Arvonlisäveron alarajan nosto nykyisestä 10 000 eurosta 20 000 euroon olisi konkreettinen kädenojennus pienyrittäjille. Moni pienyrittäjä on alipalkattu ja alv-alarajan nosto toisi useat pienyrittäjät oikeudenmukaisempaan asemaan yhteiskunnassamme palkansaajiin nähden. Samalla alv-alarajan nosto auttaisi pienyrittäjiä ajattelemaan yrityksensä kasvupotentiaalista isommin.

Toinen konkreettinen ratkaisumallini on, että kaikki ensimmäisen työntekijänsä palkkaavat yritykset saisivat valtiolta tukena työttömänä palkatun henkilön 6 kuukauden koeajan palkan. Näin työtön työnhakija pääsisi näyttämään kykynsä ja pienyrittäjät tottuisivat ajatukseen yrityksensä kasvusta ja työllistävästä vaikutuksesta laajemmin.

Koeajan jälkeen yritykset ottaisivat palkanmaksun tietenkin omalle vastuulleen. Lisäksi syrjäytymisvaarassa olevat kansalaiset saataisiin mukaan osaksi yhteiskuntaamme. Näin hyvän kierre saataisiin käyntiin kaikille osapuolille: valtion sosiaalitukien maksaminen päättyisi, verotulot lisääntyisivät, ihmiset saisivat töitä ja pienyrityksille avautuisi paremmat mahdollisuudet kasvuun.

Miksi emme siis alentaisi pienyrittäjien kynnystä palkata ensimmäinen työntekijä, ja valjastaisi tätä valtavaa pienyrittäjien määrää työllisyyden veturiksi? Palataan vielä alussa esitettyihin lukuihin – Suomen yrityksistä 93,2 prosenttia on mikroyrityksiä!

Valtion yritystukia tulisikin ohjata enemmän pienyrityksille suuryritysten sijaan, sillä pienyrityksissä on valtava käyttämätön potentiaali.

Mika Walkamo

Yrittäjä ja työnantaja

#tekoja

Vaalinumero: 15

Antaisitko kukkarosi vasemmistolle?

Miljardi euroa on iso raha – se on tuhat miljoonaa. Tällaisia lukuja pyöritetään Vasemmistoliiton ja SDP:n vaaliohjelmissa 1-3 miljardin tarkkuudella heidän valtiolle suunnittelemissa lisämenoissa. Huolestuttavinta tässä on se, että kaikki tämä tehdään hymyssä suin rennolla ja yliolkaisella asenteella.

Ottaisitko oman henkilökohtaisen taloutesi hoidossa kaiken mittariksi vaikkapa tuhannen euron tarkkuuden? Samalla logiikalla kodinkonekaupassa uuden television hinta voitaisiin ilmoittaa 1-3 tuhannen euron välillä ja lopullinen tarkka hinta selviäisi vasta kotiin tulevasta laskusta. Kuulostaisi aika pelottavalta, eikö?

On selvää, että Vasemmistoliiton ja SDP:n vaaliohjelmien rahoittamiseksi tulisi kerätä huomattavasti nykyistä enemmän veroja. SDP ei kerro suoraan mistä kaikki rahoitus lisämenoille tulisi, mutta Vasemmistoliitto määritteli lisäprogressiota, eli rankaisuveroa jo yli 3600 euroa tienaaville palkansaajille. Lisäksi Suomen jo ennestään pienelle, yli 100 000 euroa vuodessa tienaavalle palkansaajaryhmälle kaavaillaan mittavia lisäveroja jo nykyisten lisäverojen päälle.

Molempien vasemmistopuolueiden ohjelmissa oletetaan suomalaisten toimeliaisuuden pysyvän ennallaan, vaikka veroja hamuttaisiin entistä enemmän. On selvää, että palkansaajien ja yrittäjien toimeliaisuus vähenisi, kun omasta lisätyöpanoksesta käteen jäisi vain murusia. Lisäksi vaarana on ammattitaitoisten palkansaajien ja yrittäjien siirtyminen ulkomaille. Jo nykyisin suomalaiset perustavat ahkerasti yrityksiä ja siirtävät kirjojaan kätevän e-kansalaisuuden avulla alemman verotason Viroon. Veropolitiikka on aina huonoa, jos verotettavat loppuvat.

Verojen kiristämisen sijaan, meidän tulisi tehdä enemmän nykyisten julkisten menojen priorisointia. Esimerkiksi valtion ja kunnanhallintoa tulisi keventää ja automatisoida ja samalla vapautuvia resursseja tulisi siirtää hoivaan ja koulutukseen.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden ja palveluiden paras turva on suomalaisten yritysten kilpailukyky ja hyvä työllisyys. Siksi on erittäin tärkeää pitää huoli verokertymän riittävyydestä, eikä katkaista kamelin selkää. Esimerkiksi vuonna 2014 alennetulla 20 prosentin yritysverolla on saatu aikaiseksi lisää kilpailukykyä, työllisyyttä ja lisäverotuloja valtiolle. Tämän myönsi hiljattain myös jopa sitä aiemmin vastustanut SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Ihan oikeasti, käsi ylös, kuka haluaa maksaa nykyisten verojen lisäksi vielä lisää veroja?

Mika Walkamo

Yrittäjä ja työnantaja

#tekoja

Vaalinumero: 15

Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto

Maahanmuuttokeskustelua seuratessa mieleen tulee tärkeä kysymys: olemmeko me valinneet tulijat – vai ovatko tulijat valinneet meidät?

Suomeen on saapunut viimeisen viiden vuoden aikana kymmeniätuhansia maahanmuuttajia, joista suurin osa on ollut turvapaikanhakijoita. Ymmärrän toki hyvin, että monella on hätää ja mullistusta elämässään. Olemmeko silti pohtineet tarpeeksi, riittävätkö kansakuntamme varat jokaisen tulijan
auttamiseen? On äärimmäisen raskasta yhteiskunnan ja talouden kannalta, jos otamme vastaan liikaa sellaisia maahanmuuttajia, joilla ei ole hyviä edellytyksiä työllistyä tai integroitua yhteiskuntaamme.

Suomessa monilla toimialoilla on krooninen osaajapula, eikä suomalaisia alan ammattilaisia tahdo saada mistään. Suureksi onneksi olemme löytäneet yritykseemme osaavia maahanmuuttajia: meillä työskentelee ihmisiä Unkarista, Irlannista, Venäjältä, Romaniasta, Thaimaasta, Filippiineiltä
ja Tunisiasta. Tällaisia upeita ammattilaisia tarvittaisiin enemmän. Saatavuusharkinta on poistettava – annetaan kaikkien halukkaiden ihmisten tehdä töitä, sillä työ on parasta sosiaaliturvaa.

Poliitikkojen pitääkin nyt keskittyä siihen, miten varmistamme suomalaisille yrityksille osaavan työvoiman saatavuuden, sekä yritysten kehityksen ja kasvun. Niinpä maahanmuuttopolitiikan painopiste on asetettava ammattitaitoiseen ja integroitumiskykyiseen työvoimaan.

Esimerkiksi Kanada ottaa vuosittain vastaan noin 300 000 maahanmuuttajaa, joista valtaosa valitaan taloudellisin perustein. Tulijat arvioidaan iän, koulutustaustan, työkyvyn, kielitaidon ja muiden seikkojen mukaan, jotka vaikuttavat työllistymiseen. Lisäksi tulijoiden terveys ja rikosrekisteri tarkistetaan.

Järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan ansiosta maahanmuuttajat pärjäävät Kanadassa hyvin. He ovat koulutettuja, työllistyvät hyvin, perustavat uusia yrityksiä ja saavat vähemmän sosiaalitukia kuin kantaväestö.

Kanadassa on käytössä myös kummijärjestelmä, jossa kantaväestöön kuuluva kanadalainen voi ottaa osittaista vastuuta maahanmuuttajan integraatiosta. Tämä kummimalli on auttanut Kanadassa esimerkiksi vanhuksia, jotka ovat samalla saaneet seuraa ja hoivaa maahanmuuttajasta ja tämän perheestä. Kanadan mallista löytyisi varmasti meillekin paljon ammennettavaa.

Sen sijaan hallitsematon maahanmuutto kasvattaa koko yhteiskunnan kuluja. Käsi pystyyn: kuka haluaa maksaa sen myötä enemmän veroja palkastaan, ruoastaan, polttoaineestaan ja asumisestaan?

Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto.

Mika Walkamo

Yrittäjä ja työnantaja
#tekoja
Vaalinumero: 15

Maksuton julkinen liikenne Hämeenlinnan seudulle!

 

Hämeenlinnan sijainti vahvasti kasvavien Helsingin ja Tampereen välissä on meille uhka ja mahdollisuus. Tällä hetkellä se on enemmän uhka, sillä Hämeenlinna näyttää olevan tätä tahtia muutaman vuoden päästä muuttotappioalue.

Hämeenlinnan seudulla jo pitkään jatkunut asuntojen hintojen lasku on saatava loppumaan. Kuntalaisten omaisuus hupenee silmissä, kun asunnot menettävät arvonsa kysynnän hiipuessa. Negatiivisen kehityksen pysäyttämiseksi on tehtävä rohkeita avauksia.

Kuntapäättäjät vääntävät vuodesta toiseen samoista asioista ja ratkaisevia avauksia ei tapahdu. ”Ollaan hiljaa ja saadaan kalaa” -asenteella ei valitettavasti Hämeenlinnan seudun vetovoimaa lisätä. Kaupunkien väliseen kilpailuun asukkaista ja yrityksistä pätevät samat säännöt kuin yritystenkin välillä. Se kuka erottautuu massasta, pärjää aina kilpailussa – myös isompia vastaan.

Nostettaisiinko siis Hämeenlinnan seutu kerralla koko Suomen ja median puheenaiheeksi erityisen positiivisessa mielessä? Ehdotukseni on, että muutetaan Hämeenlinnan seudun julkinen liikenne kokonaan maksuttomaksi! Näin luotaisiin uusi ja raikas brändi asukkaistaan ja ympäristöstään välittävästä kaupungista, joka katsoo rohkeasti tulevaisuuteen.

Maksuttomasta joukkoliikenteestä on saatu kokemuksia viimeksi Tallinnassa, jossa hyvin toimiva maksuton julkinen liikenne toi koko Tallinnan alueelle hetkessä lisää vetovoimaa, asukkaita ja yrityksiä. Luonnollisesti vetovoiman ja asukasluvun kasvaessa myös yrityksille syntyy tarvetta tehdä investointeja alueelle.

Maksuttomuuden lisäksi julkisen liikenteen kalustoa pitäisi tietysti lisätä ja reittejä laajentaa kattamaan syrjemmässäkin olevia Hämeenlinnan seudun alueita. Osa reiteistä voitaisiin korvata myös yhteiskäyttöautoilla, jotka olisivat esimerkiksi sähköautoja tai ladattavia hybridejä.

Ilmainen julkinen liikenne maksaisi Hämeenlinnan seudulla noin 2,5 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä tarkoittaisi 0,25 %:n veroäyrin nostoa, mikäli ilmainen joukkoliikenne ei toisi alueelle yhtään lisää verotuloja. Vaikka joutuisimmekin nostamaan veroäyriä, johon itse en usko, ihmiset ainakin tietäisivät mihin lisäveroeurot käytetään.

Tiedättekö muuten mitä Tallinnan verotuloille tapahtui maksuttoman julkisen liikenteen päätöksen jälkeen? Ne kasvoivat reilusti.

Rohkeasti Hämeen puolesta.

Mika Walkamo

Yrittäjä ja työnantaja

#tekoja

Vaalinumero: 15