Minne katosi suomalaisten kriisinsietokyky?
Kuvitellaan että olisit ammatiltasi kriisien tutkija. Jos sinun pitäisi luokitella kaikki maailman kriisit eri laatikoihin, miten tekisit jaottelun? Millä perusteella kriisit kuuluvat mihinkin luokkaan?
Yksi tutkija voisi jakaa kriisit koon mukaan: kahvinkeittimen hajoaminen on pieni kriisi, ja avioero on iso. Toinen taas jakaa kriisit henkilökohtaisesta globaaliin. Avioero on kipeä kokemus yksilöille, mutta pandemia tai ilmastomuutos koskettavat koko maapalloa. Kolmas tutkija taas voisi jakaa kriisit aihepiirien mukaan. On poliittisia kriisejä, kassakriisejä, terveyskriisejä, luonnonmullistuksia ja mediakohuja.
Tärkein jako on kuitenkin toisenlainen. Oleellisin kriisien luokitteluperuste on se, pystyykö kriisiä ehkäisemään – ja jos ei, niin pystyykö sitä sietämään ja käsittelemään.
Nämä ovat ne tekijät, jotka voivat pelastaa yksilön ja yhteiskunnan.
Ennakoi ja ehkäise
Ensin meidän pitää tunnistaa, mitä kriisejä pystyy ehkäisemään. Sen jälkeen on ryhdyttävä toimeen.
Ensiaputaito voi pelastaa kuolemalta. Tunneäly ja vuorovaikutustaidot voivat pelastaa ihmissuhdekriisiltä. Turvallinen ajotapa voi pelastaa kolarilta. Talouden perusteiden ymmärtäminen voi pelastaa maksuhäiriöiltä. Terveet elämäntavat voivat pelastaa elintasosairauksilta.
Paras kriisi on vältetty kriisi. Meidän pitää uskoa järjestöjen muistutuksia varautumisesta ja median varoituksia rikollisista. Meidän täytyy valmistautua poikkeustilanteisiin eikä olla hyväuskoisia hölmöjä tai huolettomia heinäsirkkoja.
Jokaisen pitää huolehtia myös oman kodin ja arjen turvallisuudesta. Jos auton jarrupalat ovat lopussa, jos kynttilä jätetään yksin pöydälle palamaan ja jos sirkkelin teräsuoja on rikki, se suorastaan kutsuu kriisiä luokseen.
Onneksi lainsäädäntö pyrkii ehkäisemään monia kriisejä. On erinomaista, että laki määrää käyttämään turvavöitä, palovaroittimia ja pyöräilykypäriä. Sekin on tärkeää, että taloyhtiöillä on väestönsuojat ja julkisissa rakennuksissa hätäpoistumistiet. Kukaan ei halua palata aikaan, jolloin vauva matkusti autossa aikuisen sylissä ilman turvakaukaloa.
Onko silti tästä kaikesta huolehtimisesta syntynyt vääränlainen turvallisuudentunne? Olemmeko tuudittautuneet liikaa siihen, että valtio huolehtii kaikesta ja ettei mihinkään tarvitse varautua itse?
Olemme rakentaneet itsellemme oman turvakaukalon, jossa köllötellään tyytyväisenä ilman huolta huomisesta. Kyllä valtio hoitaa.
Millaisia ovat terveydelle ja ympäristölle vaaralliset kemikaalit ja aineet työpaikalla?
Käyttääkö yrityksesi kemikaaleja, jotka voivat olla vaarallisia terveydelle ja ympäristölle? Lue kaikki näiden käsittelystä.
Turvakaukalosta on mukava katsoa maailmaa. Aiemmin kaikki oppivat varomaan auervaaroja, jotka huijasivat naisia. Miksi nykyään ihmiset uskovat komeita leskilääkäreitä ja upeita bikinimalleja, jotka ottavat yhteyttä Facebookissa? Onko Auervaaran tarina unohtunut? Tuskinpa unelmien rakkaus löytyy ventovieraasta tyypistä, joka yhtäkkiä lähettää viestin ja kehuu ihanaksi.
Tarvitsemme sitkeyttä ja sietokykyä
Kaikkia kriisejä ei voi välttää, joten niitä pitää oppia käsittelemään. Jokainen meistä sairastuu joskus. Jokaisella vanhemmalla on edessään lapsen uhmaiät ja murrosiät. Jokaisella yrittäjällä on jossain vaiheessa taloudellisesti tiukkaa. Miten selviämme näistä väistämättömistä poikkeustilanteista?
Toimittaja Annikka Mutanen kirjoitti Helsingin Sanomiin 13.11.2023 tärkeän artikkelin nykyihmisen heikosta kriisinsietokyvystä. Yhä useampi suomalainen luulee, että ohimenevä stressi tarkoittaa traumaa. Monen mielestä tavallinen suru on mielenterveyden ongelma, johon tarvitaan lääkitys ja sairauslomaa.
Suomalainen aikuinen on unohtanut, että elämässä tulee väistämättä vastaan pettymyksiä, pahaa mieltä ja kriisejä. Kukaan ei ole luvannut meille ikuista onnea eikä Instagram-sopivaa arkea. Ikävät tunteet ja kurjat kokemukset ovat osa elämää, eikä niiltä voi suojautua mitenkään. Siksi niitä pitää opetella kestämään ja käsittelemään.
Kolme ratkaisua kriisinsietokykyyn
On kolme ratkaisua, joilla voimme parantaa koko yhteiskunnan kriisinsietokykyä.
Ensinnäkin kannattaa uskoa kokeneempia, jotka ovat selvinneet poikkeustilanteista. On harmillista, jos otamme opiksi vain silloin, kun kriisi iskee omalle kohdalle. Oppimisen ei tarvitse tapahtua vain oman kantapään kautta. Meidän kannattaa kasvattaa omaa osaamista myös toisten oppimiskokemuksista ja kokeneempien vinkeistä.
Toisekseen meidän pitää hakeutua ikäviin tilanteisiin ja kerätä hallitun epämukavia kokemuksia. Välttely ei opeta mitään. Jos siis jännittää esiintymistä, voi aloittaa vaikka puhumalla pari sanaa työkaverin läksiäisissä. Sama pätee lapsiin. Jos lapsi pelkää pimeää, kannattaa totutella yhdessä turvallisella kävelyllä kotipihalla taskulamppujen kanssa. Sen sijaan jos poistamme lapselta kaikki pienetkin ikävät tunteet, hän ei opi hallitsemaan aikuisena isoja ikäviä tunteita.
Kolmannekseen peruskouluun pitää saada turvallisuustaidot vahvemmin osaksi opetussuunnitelmaa. Onneksi tunneilla opetellaan kotitöiden tekoa turvallisesti ja mietitään pikavippien seurauksia. Silti tarvitsemme tätä lisää. Olisi tärkeää opettaa muun muassa EA1-kurssin taidot, kyberturvallisuuden perusteet ja hätäkeskukseen soittaminen. Tällä varmistamme sen, että kolaripaikalla yhä useampi osaisi antaa uhreille ensiapua eikä seisoisi vieressä kuvaamassa.
Ja lopuksi: kolme kehua
Suomalaisten kriisinsietokyky olisi nykyistäkin heikompi, ellei meillä olisi julkisen ja kolmannen sektorin tärkeitä toimijoita. On aika antaa kiitokset kolmelle taholle:
Kiitos 72 tunnin ja kotivaran takomisesta suomalaisten tajuntaan. Asialla on ollut sekä järjestöjä että viranomaisia kuten Huoltovarmuuskeskus, Martat, SPR ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Heidän ansiostaan yhä useammalla suomalaisella on kotonaan juomavettä, paristoja, säilykkeitä ja kuivaruokaa.
Kiitos myös Kyberturvallisuuskeskuksen Kybersää-palvelulle, jossa kerrotaan säännöllisesti liikkeellä olevista viruksista ja huijauksista. Tällä pystymme vähentämään petoksia ja haittaohjelmia, kun ihmiset osaavat varoittaa toisiaan.Kiitos myös Suomen Partiolaisille, jotka opettavat lapsille ja nuorille ensiaputaitoja, toisten auttamista ja poikkeusoloissa selviämistä. Olin aikanaan itse aktiivinen partiossa, eikä niitä oppeja unohda ikinä.
Mika Walkamo
Yrittäjä, Vanajanlinna Group
Hämeenlinnan kaupunginhallituksen jäsen
